Saisivat ne edes teititellä
Sanat eivät riitä
Vaate vaatteelta meidät riisutaan
hitaasti, että totumme kylmään
sanat eivät riitä vaan ne punnitaan
pian kädet johtavat sähköä
ja yksi asia toiseen
Mielivalta ei lopu mukautumalla
eikä anteeksi saa vaikka antaa
vaatteitaan ei saa takaisin pyytämättä
lentopisteet tuskin ovat ihmisen arvoisia
Horjumista
Valoarpi pimeän ihossa
kirkonkylä valtatien varrella
ajovaloissa aina pakeneva mies
Mielen vaa’an väärät punnukset
eivät imeydy kielen alta
eikä pimeys niitä niele
Yhdistä pisteet -tehtävä
taivaan kansi valon repimä
tähdenlento laskutelineet valmiina
Pisteenä pimeässä
Levität siipesi, kädet työntyvät höyheniin
he laskevat sulkasi, penkovat halvat muistosi
haluavat linnunmaitosi ennen kuin saat lentää
ja jotta näkisit kotisi pisteenä pimeässä
olet vapaa niin kauan unohdat
että jokaisella sadulla on kiitoratansa
äkkiä kasvavat lähestymisvalot
[Kotimatkoilla lokakuussa 2007]
Hirviaidan tuolla puolen
Nuolen suolaa huuliltani
tämä maku odotti tulla
olen alasti kuin hirvi maantiellä
Valo vetää yhteen öistä kaupunkia
se kuultaa meistä kaikista
kuin jossakin mainosten välke kadulle eksyneen sarvista
Siellä voi edes vähän pitää muita laumanaan
riista-aidassa kaupunginmentävä reikä
[Raahen Taiteiden yön jälkeen syyskuussa 2007]
