Seitsemännen päivän iltana ympyrä sulkeutuu
mannerlaatat löytävät rivin
pölyt pyyhitään pinnalta
maan tomu ja sen jälkeläiset
Timanttikaivoksen portilla epäillään kaikkia
sininen jalokivi on varastettu
ristiretkeläiset tankkaavat ratsujaan viimeisen uskosotaan
jossa uskovaiset eivät taistele
Ympyrä sulkeutuu syvyyden päällä
mannerlaattojen liike loppuu
timanttikaivoksen vartijat päästävät ilmansuuntien tuulet
[Keskikesän inspiraatio 2008]
Yhtä vähän aikaa rakastaa
Ensin laitoksella kuuntelet liukuhihnan ähinää verhojen takana
kadehdit, kuinka jotkut keksivät jatkuvasti uusia nimiä
ehkä ne menevät suvussa niin kuin kaikki muukin
mietit, että uusi elämä tuo uuden rakkauden
mutta päivässä on silti yhtä vähän aikaa rakastaa
Yhtä kaikki
Vanha testamentti ja Psalmit jäävät lukematta kaikkien verhojen takana
Sitten kotona alat olla parempi ihminen
jotta uusi sukupolvi loisi omat ennakkoluulonsa
väität silmät kirkkaina, että ihmiset ovat tasavertaisia keskenään
siis pohjimmiltaan, Jumalan edessä
Hänhän on rakkaus
Naapurin pihalla se palautetaan ruotuun
kun sen äidillä on pirun tukka ja isä nähty viinakaupassa
Kouluun se menee siihen samaan suureen
jonka katsoit jo kuusi vuotta sitten
sen pihalla on tapellut monta poikaa
käsket kertoa, jos niin käy
että tiedät, voittaako se koskaan
Kyllä se ihmettelee sitten
kun joka vuosi kouluun tulee samannäköinen poika
Punainen ja sininen sekä oranssi
Ihosi on punainen saunan jälkeen
Silmäni ovat punaiset vaikka se olit sinä, joka valvoit
Äidin hiukset ovat punaiset, sillä ne värjättiin illalla
ja vaikka sitä ei ääneen sanota
se väri tuli äidistä itsestään
Sormesi on sininen tuulen suukoista
Äidin kädet siniset meidän kosketuksista
Talo on sininen ja siitä näkee tien kahteen suuntaan
ja vaikka sitä ei ääneen sanota
sininenkin on aatteen väri
rinta rinnan Amerikan lipussa
Mutta oranssi tappaa
niin kuin afgaanimiehen
joka haalarissaan henkeään haukkoen
tunnusti melkein kaiken
ja Tiibetin munkin
joka kaapunsa alle piilotti
vain yhden reiän jättäneen luodin
[Touko-kesäkuussa 2008]
